Sodat ja pakolaisvirrat sekä öljy

"Kun siis näette hävityksen kauhistuksen, josta profeetta Daniel on puhunut, seisovan pyhässä paikassa" - lukija huomatkoon tämän -

"silloin ne, jotka ovat Juudeassa, paetkoot vuorille.

Joka on katolla, älköön astuko alas noutamaan mitään sisältä talostaan, ja joka on pellolla, älköön palatko noutamaan viittaansa.

Voi niitä, jotka noina päivinä ovat raskaana tai imettävät!

Rukoilkaa, ettei teidän pakonne tapahtuisi talvella eikä sapattina.

Sillä silloin on oleva suuri ahdistus, jonka kaltaista ei ole ollut maailman alusta tähän asti eikä tule koskaan olemaan.

Ellei niitä päiviä lyhennettäisi, yksikään ihminen ei pelastuisi. Mutta valittujen tähden ne päivät lyhennetään.

Jos joku silloin sanoo teille: 'Katso, täällä on Kristus' tai 'Tuolla', älkää uskoko.

Sillä vääriä kristuksia ja vääriä profeettoja nousee, ja he tekevät suuria tunnustekoja ja ihmeitä, niin että he eksyttävät, jos mahdollista, valitutkin.

Tämän minä olen teille ennalta ilmoittanut.

Jos siis teille sanotaan: 'Katso, hän on autiomaassa', älkää menkö sinne, tai jos sanotaan: 'Hän on kammioissa', älkää uskoko sitä.

Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja näkyy länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulemus.

Missä on raato, sinne kokoontuvat korppikotkat."  (Matt. 24:15-28)(rinnakkaispaikat: Mark. 13:14-23; Luuk. 21:20-24)

Edellä kerrottu on osittain jo tapahtunut v. 70 kerran, mutta toisinto odottaa sekä ne asiat, jotka eivät ole toteutuneet.

Jae 28 on hyvin mielenkiintoinen.

(Novum jae jakeelta etenevä kommentaari: Matt. 24:28)

28.Kun aika on kypsä. tuomio tulee. Niin kävi Jerusalemissa roomalaisten vallatessa sen. Missä on raatoja, sinne kokoontuu kotkia ja muita haaskalintuja. Jae kävi toteen Jerusalemia hävitettäessä, mutta se toteutuu lopullisesti. kun Jerusalem piiritetään juuri ennen Jeesuksen tulemusta, kun hän astuu Öljymäelle. Vrt. Sak 14:1-5. "Raato (ptèma" sanasta "piptè" 'kaatua', 'pudota') tarkoittaa kaatunutta ruumista, vrt. latinan "cadaver", joka tulee sanasta "cado", kaatua.

Kun nähdään selkeästi, että raato tarkoittaa todella kaatunutta ruumista, josta on syntynyt nopeasti jotain toista ainetta, niin päästää helpommin tämän päivän tilanteeseen.

Lainaan aluksi toisten kirjoittamia muistiinpanoja:

Fossiilien synty. Maaperässä olevat fossiilit ovat voimakas todiste vedenpaisumuksesta. Maaperässä olevien fossiilien synty on selitettävissä vain siten, että muta- ja liejuvyöryt ovat haudanneet jonkin elossa olevan tai juuri kuolleen kasvin ja eläimen hyvin nopeasti. Jos hautautumista ei tapahdu nopeasti, ei fossiilien synnylle jää mitään mahdollisuutta. Bakteerien hajotustoiminta sekä raadon- tai kasvinsyöjät tuhoaisivat kasvin tai eläimen jo muutamassa päivässä. Merkillepantavaa on se, ettei nykyään juuri muodostu fossiileja. Tunnettu tutkimusmatkailija Nordenskjöld totesi, että Huippuvuorilta on helpompi löytää jonkun vanhan jättiliskon jäänne kuin äskettäin hautautunut hylje, joita siellä kuitenkin on miljoonittain.

   Sen tähden on melkoinen ongelma selittää, miten suuret eläimet kuten mammutit, dinosaurukset, sarvikuonot, virtahevot, hevoset sekä muut suuret eläimet ovat joutuneet maa- ja mutamassojen alle, jos ei uskota vedenpaisumukseen. Mammutteja yksistään arvellaan olevan maaperään hautautuneena noin 5 miljoonaa yksilöä. Nykyisissä olosuhteissa tällaiset eläimet eivät hautautuisi maan sisään, vaan ne mätänisivät nopeasti maan päällä tai raadonsyöjät söisivät ne. Seuraava kuvaus (James D. Dana:"Manual of Geology", s. 141) osoittaa, miten nopea hautautuminen on fossiloitumisen kannalta välttämätön:

 Selkärankaiset eläimet, kuten kalat, matelijat jms. hajoavat kappaleiksi, kun niiden pehmeät osat tulevat poistetuiksi. Niiden täytyy tulla haudatuiksi pikaisesti kuoleman jälkeen, jotta ne välttäisivät tästä johtuvan tuhoutumisen sekä muiden eläinten syötäväksi joutumisen.

ELÄVINÄ HAUTAUTUNEET. Useat fossiilit antavat siis todistuksen siitä, että ne ovat tulleet nopeasti haudatuiksi.

   Nopean hautautumisen lisäksi on useita todisteita siitä, että eläimet ovat hautautumishetkellään olleet vielä elossa. Siitä ovat osoituksena seuraavat esimerkit:

Kalafossiilit. Maaperästä on löytynyt runsaasti kalafossiileja, joissa on merkkejä siitä, että ne ovat hautautuneet elävinä ja nopeasti.

   Ensinnäkin on löydetty kalafossiileja, joilla on ollut ateria vielä kesken: niillä on ollut toinen pienempi kala suussaan, kun ne ovat äkisti joutuneet maamassojen yllättämäksi ja peittyneet niiden alle. Toisin sanoen jos kala on syömässä ateriaansa, ei se sillä hetkellä ole kokemassa normaalia kuolemaa, vaan se on elänyt normaalia elämää, kunnes on kokenut nopean hautautumisen.

   Toiseksi on tavattu suuri joukko kalafossiileja, joilla on ollut kaikki suomut tallella, suu auki sekä kaikki evät levällään. Aina jos kaloissa tavataan tämäntapaisia merkkejä, osoittavat ne, että niiden on täytynyt olla vielä elossa ja taistella kohtaloaan vastaan, kunnes ovat joutuneet äkisti haudatuiksi. Vedenpaisumuksessa tällainen nopea hautautuminen liejun alle olisi kaloille kaikkein todennäköisin tapa kuolla. Esim. panssarikaloista, joita löydetään vanhoista punaisista hiekkakivikerrostumista, on arviolta 9/10 sellaisessa asennossa - ne ovat nostaneet kaksi sarveansa suorakulmaisesti päänsä luulevylle vaaran merkkinä - että se osoittaa niiden kokeneen nopean hautautumisen.

   Eikä kalafossiileja voikaan syntyä juuri muuta kuin edellä mainitulla tavalla. Normaalioloissa kalat pilaantuvat hyvin äkkiä tai muut syövät ne. Kalojen "hautausmaissa" voi kuitenkin olla miljoonittain sellaisia kalafossiileja.

Kaksikuoriset näkinkengät ja osterit. On tavattu myös kaksikuorisia näkinkenkiä ja ostereita, jotka kiinnisulkeutumisellaan osoittavat, että ne ovat hautautuneet elävinä. Yleensä, kun nämä eläimet kuolevat, herpaantuu niiltä välittömästi lihas, joka pitää niiden molempia kuoria kiinni. Silloin hiekka ja savi pääsee tunkeutumaan niiden sisuksiin.

   Kuitenkin, kun näitä fossiileja löydetään, tavataan ne melkein aina kuoret tiukasti kiinni eikä niiden välissä ole juuri hiekkaa tai savea. Kuorien kiinni oleminen osoittaa, että eläimet ovat hautautuneet vielä elossa ollessaan.

Mammutit. Monien muiden eläinten ohella on tehty suuria mammuttilöytöjä. On arvioitu, että niitä olisi maahan hautautuneena jopa 5 miljoonaa yksilöä. Niiden jäännöksiä eli lähinnä syöksyhampaita on kaivettu maasta tonneittain esiin, ja niitä on käytetty jopa norsunluuteollisuuden raaka-aineeksi, eli mistään pienestä löytyneestä määrästä ei voida puhua.

   Merkillistä näille monille mammuttilöydöille on, että ne on tavattu tiloista, jotka ovat osoittaneet niiden olleen vielä hyväkuntoisia kokiessaan äkkikuoleman. Jotkut niistä on tavattu seisovassa asennossa (!), toisilla on ollut suussa ja vatsassaan yhä sulamatonta ruokaa sekä lisäksi jotkut on tavattu täysin kokonaisina ja vahingoittumattomina.

   Kun tällaisia löytöjä tehdään hyvin laajoilta alueilta, osoittavat ne, ettei kyseessä voi olla paikallinen kevättulva, hidas nälkäkuolema tai tavallinen kuolema - kuten on selitetty. Mikään uniformitarianismi ei voi selittää satojen tuhansien eläinten samanaikaista ja väkivaltaista kuolemaa eikä sitä miten ne hautaantuivat lieju- ja maakerroksiin. Vedenpaisumuksessa niin saattaisi sen sijaan tapahtua.

Meren eliöitä ja meren jäänteitä vuorilla sekä kuivilla alueilla. Eräitä parhaita todisteita maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta ovat maailman vuorilta ja monilta nyt kuivilta alueilta löydetyt jäänteet, jotka ovat alkuaan merestä peräisin. (Television luonto-ohjelmista löytyy vastaavia esimerkkejä.) Näitä jäänteitä ei varmastikaan voitaisi tavata nykyisistä löytöpaikoista, ellei meri olisi aiemmin peittänyt näitä alueita:

• Jo 500 vuotta ennen ajanlaskun alkua Pythagoras löysi vuorilta meren eliöiden jäänteitä (s. 11 "Planeetta Maa").

 • Historioitsija Herodotos kirjoitti noin sata vuotta myöhemmin, että Egyptin hiekka-aavikolta voi kerätä simpukankuoria. Hän päätteli, että meri oli aikaisemmin ylettynyt sinne saakka (s. 11 "Planeetta Maa"). Afrikan suurilta hiekka-aavikoilta on löytynyt myös suurten merieläinten jäänteitä.

• Ksenofanes löysi n. 500 eKr. merifossiileja kaukaa sisämaasta: hän löysi kalafossiileja syrakusalaisesta kivilouhoksesta Sisiliasta, Maltalta sekä mantereelta. Hän päätteli löytöjen perusteella, että meren oli aiemmin täytynyt peittää nämä alueet (s. 17 Nils Edelman - Viisaita ja veijareita geologian maailmassa).

Nyt niihin johtopäätelmiin.

Öljystä on kysymys!

Kuka on todellinen kotka, joka tulee haaskalle?

Kuka on kiinnostunut syyskuussa 2015 Israelista löytyneestä valtavasta öljyesiintymästä?

Kuka on jo käynyt neuvotteluja löydetyn öljyesiintymän jalostamisesta?

Kuka on jo tuonut valtavan sotakoneiston Israelin naapuriin ja alkanut sotatoimet siellä?

Onkohan kaikki sitä, miltä se näyttää?

Päättele itse!

Sivun alkuun