Autolla liikenteessä

Kuurouttako lie?

Auto on käytännöllinen, koska se tarjoaa joustavan tavan liikkua paikasta toiseen. Myös polkupyörä on yhden henkilön käytössä mainio ja vieläkin joustavampi kulkuneuvo. Ensimmäisen autoni hankin vuonna 1966. Välillä minulla ei ole ollut autoa, koska yksinkertaisesti sen pitämiseen ei ole ollut varaa.

Kerron tässä seuraavassa kertomuksessa tapahtuman, jolloin omistuksessani oli auto, jolla kuljin mm. opiskelumatkoja. Auto oli melko uusi silloin tapahtuman hetkellä, vain neljä vuotta vanha. 

Minä olin opiskelemassa toistamiseen pidemmän jakson vapaa-ajallani vuosina 1990 - 1993 ja lopputyön sain valmiiksi vuonna 1994 syksyllä neljä vuotta opiskelujen alkamisesta.

Tämän opiskelujakson aikana tapahtui eräs mielenkiintoinen tapahtuma Tampereen teknillisen oppilaitoksen pihassa pysäköintialueella vuonna 1992. Oli lauantaipäivän aamu, kun jätin autoni parkkipaikalle eri tavalla kuin yleensä. Tänä aamuna tulin kaverini Harrin kanssa hieman täpärällä aikataulujen suhteen. Auton nokka jäi parkkipaikan takareunaan, kun yleensä olin niin ajoissa paikalla, että ehdin katsoa hyvän paikan ja peruutella hyvään lähtöasentoon.

Parkkipaikka oli lisäksi aamulla aivan täynnä ja näin vapaana vain tämän yhden paikan. Meillä oli ”labroja”, siis laboratoriotöitä useimmiten lauantaisin ja siksi oli hyvä olla ajoissa paikalla, että tiedettiin, mitä tehdään. Tälläkin kerralla ehdittiin tuntien alkuun, mutta auto jäi jotenkin hankalaan paikkaan. Ei kuitenkaan laittomaan paikkaan, joten sen suhteen sain olla rauhassa koulussa.

Sivun yläosassa olevassa kuvassa, joka on otettu 20-vuotta tapahtuman jälkeen, olen sijoittanut silloin omistamani auton suunnilleen samalle paikalle kuin autoni vuonna 1992.

Pysäköintipaikkaa osoittava liikennemerkki on vaihtunut kiinteästä liikuteltavaan malliin.

Iltapäivällä koulun päätyttyä tulimme autolle. Käynnistäessäni autoa, minulle tuli tiedon sanoina seuraava viesti: ”käännä rattia oikealle, jolloin perä kääntyy oikealle”.

Sanoin aivoviestinä takaisin: ”että se on pidempi reitti lähteä pois parkkipaikalta, eihän siinä ole mitään järkeä”.

Samalla hetkellä painoin jo kiireellä kaasua voimakkaasti ja nostin kytkimen reippaasti ylös, kuin kilpa-ajossa.

Käänsin autoa siis juuri tahtomaani suuntaan, eli vasemmalle, jolloin auton perä kääntyi myös vasemmalle.

Vain pari sekuntia ehti auto kääntyä peruuttamalla, kun auton takaa kuului ”kaamea rysäys” ja siitä seurasi melkoinen "töyssäys" autossa.

Ensimmäisenä vaikutelmana tilanteessa oli, että "mokasin" ja pahasti.

Olin niin harmissani, etten edes noussut autosta ulos katsoakseni auton vaurioita.

Näin takapeilistä, että takanani oli kaatumaisillaan pysäköintipaikan vahvarakenteinen liikennemerkki.

Ajattelin, että sen merkin takia en nouse, koska auton kärsimää vahinkoakaan en pysty kuitenkaan korjaamaan.

Lähdimme kotimatkalle ja pohdin vain matkalla vaurion suuruutta. Harrin jätin pois Näsinneulan kohdalla ja sanoin hänelle, ”viitsitkö vilkaista miltä perä näyttää”. Harri käveli ulos ja katsahti auton perää, ilme muuttui vakavaksi ja hän tuli sanomaan; ”se ei näytä hyvältä, se näyttää suorastaan pahalta”. Vastasin; ”selvä ja toivotin hyvää viikonloppua Harrille”.

Kotona sitten ajoin auton autotallin sivulle peruuttaen, ettei mikään vaurio näkyisi kadulle päin. Tarkistin vauriot ja nehän olivat melkoiset. Pysäköintipaikan liikennemerkin u-raudasta tehty vahva pylväs oli mennyt lähes keskeltä auton takakonttia melko syvälle sisään.

Menin sisälle ja sanoin silloiselle vaimolleni, että "auton perässä on vähän vaurioita". Samassa hän oli jo ulkona ja kohta takaisin sanoen; ”vie heti tuo auton romu korjaamolle”. Vastasin, ettei sitä nyt viikonloppuna minnekään voi viedä.

Hoidin vahinkoasian vakuutusyhtiön kanssa heti maanantaina ja mikä mielenkiintoisinta, minulle ja meidän perheellemme ei koitunut varsinaisesti mitään kuluja kolaristani, koska autossa oli täys-kasko –vakuutus.

Siis vakuutus, joka kattoi myös itse aiheutetut vahingot ja tämänhän Jumala tiesi. Tämä oli vahvaa Jumalan puhetta siitä, että pitäisi olla aina kuuliainen kaikissa elämän tilanteissa Hänen ohjeilleen. Olin saanut tässä tilanteessa opetusta, joka oli tarkoitettu kuuliaisuuden mittaamiseen eikä rahan menetykseen. Jumalan keinot ovat moninaisia.

Kun tottelee, niin:

Raamattu Kansalle käännös:

1. Psalmi 121 

Herra on varjelijasi 

Matkalaulu. 

Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu? 

2. Apu minulle tulee Herralta, 

taivaan ja maan Luojalta. 

3. Hän ei salli sinun jalkasi horjua, 

sinun varjelijasi ei torku. 

4. Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku. 

5. Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi. 

6. Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä. 

7. Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, 

hän varjelee sinun sielusi. 

8. Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi 

nyt ja ikuisesti. 

Miten tärkeää meille on olla kuuliainen kaikissa elämämme tilanteissa?

Meidän olisi syytä ainakin harkita aikeitamme, jos saamme omiin aikeisiimme nähden erilaista tietoa. Pitäisi malttaa aikeet, joita on juuri sillä hetkellä tekemässä.

Ilmoituksen sisältö pitäisi myös puntaroida. Onko tieto meille tai ympärillämme oleville vahingollista vai hyödyllistä.

Jos tieto tuo vahinkoa, se voi tulla viholliselta.

Sen sijaan, jos tieto antaa paremman neuvon kuin oma aikeemme on, se tulee hyvältä taholta, Jumalalta.

Sivun alkuun