Liisa ja Petteri istuivat tien penkalla. Kulki siitä seurakunnan pastori ohitse ja kysyi:

 - Mitäpä lapsukaisille kuuluu?

 - Me valehdellaan, selitti Petteri.

 - Kumpi keksii paksumman valheen, saa Mars-patukan, Liisa lisäsi.

 - Hyi hyi lapset, kirkkoherra nuhteli. - Valehteleminen on tuhmaa. Minä en valehdellut koskaan, kun olin pieni.

Liisa ja Petteri katsoivat toisiinsa pettyneinä ja totesivat yhteen ääneen:

 - Sinne meni sekin Mars-patukka.

Kertomuksen taltioi Toivo Haapala kirjaan; Kaskuja Herran huoneesta.

Sananlaskut 30:

8. Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä, älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9. etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani nimeä vastaan.

12. loka, 2014

0

Uusimmat kommentit

19.09 | 15:33

Hienoa, että löysit kuvista Anneli-vaimosi. Anneli siirtyi muistaakse...

18.09 | 13:55

Kolmannen ja neljännen luokan kuvissa vaimoni Anneli Rasimäki. ...