Liisa ja Petteri istuivat tien penkalla. Kulki siitä seurakunnan pastori ohitse ja kysyi:
- Mitäpä lapsukaisille kuuluu?
- Me valehdellaan, selitti Petteri.
- Kumpi keksii paksumman valheen, saa Mars-patukan, Liisa lisäsi.
- Hyi hyi lapset, kirkkoherra nuhteli. - Valehteleminen on tuhmaa. Minä en valehdellut koskaan, kun olin pieni.
Liisa ja Petteri katsoivat toisiinsa pettyneinä ja totesivat yhteen ääneen:
- Sinne meni sekin Mars-patukka.
Kertomuksen taltioi Toivo Haapala kirjaan; Kaskuja Herran huoneesta.
Sananlaskut 30:
8. Vilppi ja valhepuhe pidä minusta kaukana. Älä köyhyyttä,
älä rikkautta minulle anna; anna minulle ravinnoksi määräosani leipää,
9. etten kylläisenä tulisi kieltäjäksi ja sanoisi: "Kuka on Herra?" ja etten köyhtyneenä varastaisi ja rikkoisi Jumalani
nimeä vastaan.
Uusimmat kommentit
19.09 | 15:33
Hienoa, että löysit kuvista Anneli-vaimosi. Anneli siirtyi muistaakse...
18.09 | 13:55
Kolmannen ja neljännen luokan kuvissa vaimoni Anneli Rasimäki. ...