Oma kuolemamme ei ole lopullinen kuolema
Ihminen on luotu iankaikkisuusolennoksi
Tämän elämämme elinpäivät ovat useimmiten seitsemänkymmentä tai korkeintaan kahdeksankymmentä
vuotta. Joskus voimme miettiä, mikä on tämän elämän tarkoitus.
Raamatusta Johanneksen evankeliumista löydämme tapahtuman, jossa kerrotaan Lasaruksen kuolleen ja Jeesus oli
tulossa tapaamaan Lasaruksen sisaria Marttaa ja Mariaa. Martta oli vihainen Jeesukselle kun Hän ei ollut tullut aikaisemmin ennen Lasaruksen kuolemaa.
Jeesus sanoi Martalle: "Minä olen ylösnousemus
ja elämä. Joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko tämän?" Martta uskoi, mutta uskotko sinä?
Tämä Jeesuksen ilmoitus avartaa meille käsitystä siitä, että elämällä on jokin tarkoitus. Siis hän joka uskoo Jeesukseen elämänsä
aikana, ei ikinä kuole, vaikka kuolee ruumiillisesti. Tämä on elämämme tärkein asia ja se on päätettävä vielä eläessämme täällä ajassa. Jos kuvittelemme, että asian voisi
lykätä myöhemmäksi ja ajatella elävän niin kuin itse tahtoo, se voi olla kohtalokasta.
Tätä voi myös käsitellä
toisen Raamatun kohdan kautta, jossa maailman rikkauksia kerätessä voikin käydä huonosti kesken kaiken.
Jeesus opetti kansaa (Luukas 12:15-21)
"Olkaa
valppaat ja karttakaa kaikenlaista ahneutta, sillä ihmisen elämä ei riipu hänen omaisuudestaan, vaikka sitä olisi ylen määrin." Ja hän kertoi heille vertauksen: "Rikkaan miehen maa tuotti hyvin. Hän mietti mielessään:
'Mitä minä teen, kun minulla ei ole paikkaa, mihin kokoaisin satoni?' Sitten hän sanoi: 'Minäpä teen näin: puran aittani, rakennan suuremmat ja kokoan niihin kaiken viljani ja omaisuuteni. Sitten sanon itselleni: Sieluni, nyt
sinulla on varastossa paljon hyvää moneksi vuodeksi. Lepää, syö, juo ja iloitse!' Mutta Jumala sanoi hänelle: 'Sinä mieletön! Tänä yönä sinun sielusi vaaditaan sinulta pois. Kenelle sitten joutuu
se, minkä sinä olet hankkinut?' Näin käy sen, joka kerää aarteita itselleen mutta jolla ei ole rikkautta Jumalan luona."
Apostoli
Paavali opettaa; 2. Tess. 1:3-12.
Kristus tulee tuomarina
Me olemme velvollisia aina kiittämään Jumalaa teistä, veljet. Se onkin oikein, koska
teidän uskonne kasvaa runsaasti ja rakkautenne toisianne kohtaan lisääntyy teissä kaikissa.
Siksi me itsekin kerskaamme Jumalan seurakunnissa teistä, teidän kärsivällisyydestänne
ja uskostanne kaikissa vainoissa ja ahdistuksissa, joita teidän on kestettävä. Ne ovat osoituksena Jumalan oikeudenmukaisesta tuomiosta, siitä, että teidät katsottaisiin kelvollisiksi Jumalan valtakuntaan, jonka vuoksi te myös
kärsitte. Sillä Jumala katsoo oikeaksi kostaa ahdistuksella niille, jotka ahdistavat teitä, mutta antaa teille, joita ahdistetaan, levon yhdessä meidän kanssamme, kun Herra Jeesus ilmestyy taivaasta väkevien enkeleittensä
kanssa tulenliekissä. Hän rankaisee niitä, jotka eivät tunne Jumalaa eivätkä ole kuuliaisia meidän Herramme Jeesuksen evankeliumille. He tulevat kärsimään rangaistuksena iankaikkisen kadotuksen, erossa Herran
kasvoista ja hänen voimansa kirkkaudesta, kun hän tulee, että hän sinä päivänä kirkastuisi pyhissään ja olisi ihmeteltävä kaikissa uskovissa. Olettehan te uskoneet meidän todistuksemme. Sen tähden
me aina rukoilemme teidän puolestanne, että Jumalamme katsoisi teidät kutsunsa arvoisiksi ja voimallisesti saattaisi teissä täydelliseksi kaiken halunne hyvään ja uskonne teot. Näin Herramme Jeesuksen nimi kirkastuu
teissä ja te hänessä, meidän Jumalamme ja Herran Jeesuksen Kristuksen armon mukaisesti.
Jotta asia ei jäisi tähän ja ajattelisit,
että katsotaan sitten.
Alisivuilla on kokemusperäisiä asioita näkymättömään maailmaan.
* Kaksi kertaa helvetissä
* Käynti Jumalan
valtakunnassa
sivun alkuun