Joskus joku voi kysyä yliluonnollisen tapahtuman jälkeen, olitko jonkinlaisessa elämäsi kriisissä tai ahdingossa. Tai olitko joutunut jonkinlaisten onnettomuuksien kierteeseen ja
elämäsi oli ollut oikein vaikeaa ja epätoivoista. Jotkut ovat kysyneet minultakin tällaista, mutta vuonna 2001 olin mennyt avioliittoon pitkän yksin eletyn jakson jälkeen ja mitään vastoinkäymisiä ei ollut
lähimenneisyydessä. Elin siis aivan normaalia elämää, kunnes tapahtui jotain.
Ensin tapahtui maailmaa mullistanut WTC-tornien tapaus syyskuussa ja omalle kohdalleni noin
kuukautta myöhemmin elämääni koskettanut ja suuntaa muuttanut tapahtuma.
Eräänä lokakuun aamuna juuri ennen heräämistäni näin ilmestyksen, jossa
seisoin suuren kaupungin keskustassa leveän valtakadun jalkakäytävällä. Kaupunki oli aivan hiljainen, ketään ei liikkunut missään. Ei ollut yhtään autoa ajoradoilla, ei jalankulkijoita jalkakäytävillä.
Kukaan ei ollut liikkeellä polkupyörällä. Seisoin aivan yksin suuren kaupungin keskellä. Jonkin aikaan katseltuani ja ihmeteltyäni havaitsin vastakkaisella puolella katua kolme miestä. He tulivat suurien kerrostalojen välistä
katualueelle. Miehet eivät tulleet minuun nähden aivan kohtisuoraan edestäni, vaan hieman vasemmalta. Miehet lähtivät suuntaamaan jostain syystä askeleensa minua kohti. Kun he olivat kävelleet jonkin matkaa ja olivat minusta
katsoen noin 20-metrin päässä, minun sisälläni kuului valtavalla voimalla sanoma:
”KESKIMMÄINEN ON JUMALA”.
Tajusin heti, että tämä, joka puhui, oli Jumala. Aloin jännittää, mitä kohta tapahtuu. Miehet lähestyivät askel askeleelta ja aloin seurata heitä entistä tarkemmin. Siis, Jumala keskellä
ja kaksi muuta miestä mukana ja he lähestyvät kaiken aikaa minua, joka seison yksin jalkakäytävällä. Jumalan vasemmalla puolella oleva henkilö oli hyvin kookas ja hän käveli kaiken aikaa hyvin lähellä
keskimmäistä, eli minulle ilmoitettua Jumalaa. Oikean puoleinen mies oli keskimmäistä lyhyempi ja hintelämpi. Kun miehet olivat kohdallani, he pysähtyivät eteeni rivissä, siis kaikki olivat suoraan edessäni. Jumala
oli minun edessäni noin metrin päässä. Olimme todella kasvotusten, minä ja Jumala.
Jumala sanoi minulle:
”EVANKELIOIMISTA
ON LISÄTTÄVÄ”.
Tämän jälkeen kolmikko lähti jatkamaan kävelyänsä minusta katsoen oikealle ja poistuivat näkökentästäni
hetken kuluttua. He kääntyivät lopulta kadulta pois oikealle talojen väliin. Tulivat siis etu-vasemmalta ja poistuivat oikealle. Keskimmäinen, eli Jumala oli kohdallani seisoessaan suunnilleen kokoiseni, mutta kun en tarkistanut unessa,
oliko sillä kohdalla jalkakäytävä korkeammalla kuin ajoradat, en tiedä Jumalan tarkkaa pituutta. (Hän oli sopivan mittainen tämän kohtaamisen kannalta.)
Miksi
Jumala esitteli poikansa Jumalaksi? Hän, joka on Aino-syntyinen Jumala on todella Jumala, Immanuel. Jumala sanoi Joosefille ja Marialle, että teidän pitää antaa pojalle nimeksi Jeesus. Minä tapasin siis Jumalan ja Jumalan toisen
persoonan, Jeesuksen samassa näyssä. Jumala ilmaisi itsensä sisälläni puhuessaan ja näkyvästi kadulla Jeesuksen persoonassa. Näin Jumalan ja jäin henkiin, sillä kolmikon poistuttua, minut välittömästi
herätettiin.
Herättäjä luonnollisesti oli myös Jumala tai Pyhä Henki.
Kokemus ei jättänyt kylmäksi. Olin jonkin aikaa aivan ihmeissäni ja kerroin asian vaimolleni Sirpalle. Hän oli heti selvillä, mitä pitää tehdä. Hän sanoikin
ensimmäiseksi: missä on viimeisin Kirkkosanomat -lehti? Katsotaan sieltä, milloin alkaa seuraava Alfa-kurssi. Se alkoi sopivasti vuoden vaihteen jälkeen tammikuussa Tampereen keskustassa.
Kerroin tapahtuman myös Raamattupiirissä, jossa kävimme Kalkussa ja siellä Ellenin kotona, jossa hän tiesi heti kertoa, että sinä tapasit Jeesuksen.
Oli tämä ihmeellistä, että olin kohdannut maailman kaikkeuden Luojan.
Mitä tämä sitten saikaan
aikaan minussa? Paljon kysymyksiä ja taas kysymyksiä, miksi minut, miksi juuri minut valitsit tähän ja tälle paikalle. Eikö todellakaan löytynyt ketään muuta ja fiksumpaa. Eikö noista teologian tohtoreista
ja muista korkeasti oppineista papeista löytynyt ketään tälle paikalle. Olinko todella ainoa vaihtoehto? Tätä jatkui ja jatkui. Olin todella kuin Mooses silloin kun Jumala kutsui hänet johtamaan Israelin kansan pois Egyptin
pakkosiirtolaisuudesta. Sanoin Jumalalle, miksi minut, joka ei mistään mitään tiedä? Ei Jumala mitään vastannut tähän valitukseen. Mehän tiedämme, että Jumala ei valintaansa kadu. Tämän
sai myös Mooses kokea ja niin minä myös. Nyt on yli kymmenen vuotta kulunut kutsusta kun tätä kirjoitan jälleen kerran paperille. Olen tämän kirjoittanut useaan kertaan paperille, mutta aina en ole kaikkia tunteitani
osannut kertoa kuin pintaviiltona. Nyt haluan kirjoittaa kaiken ylös, koska uskon sen olevan vuodatusta myös Jumalan suuntaan. Jumala ei minulle suutu tästä, sillä hän on minua sietänyt todella paljon. Koskaan en ole Häntä
tai Hänen olemassaoloaan kieltänyt, siksi on mieleni hyvin, hyvin tyytyväinen. Olen saanut Jumalalta huomiota ja huolenpitoa elämäni aikana paljon enemmän kuin osaan edes aavistaa.
Jeesuksen ilmestyminen ja Hänen lähetyskäskynsä uudistaminen kohdallani pani ajatukseni rullaamaan. Aluksi minua pelotti sellainenkin asia, mitäs jos joudun lähtemään jonnekin ulkomaille lähetystyöhön?
En osaa kieliä, koska kaikki kielten opiskelut on jollain lailla jääneet vajavaisiksi. En koskaan ole oppinut mitään vierasta kieltä kunnolla. Olen ollut kovin laiska opiskelemaan kieliä jatkuvasti ja säännöllisesti.
Keksikoulussa, jonka aloin 27-vuotiaana, opiskelin ensimmäisen kerran elämäni aikana vieraita kieliä. Ne eivät sujuneet ainakaan englannin osalta hyvin, suorastaan rimaa hipoen läpäisin koulun. Ruotsin kieli sujui hieman
paremmin ja se jotenkin menetteli. Nyt olin 55-vuotias ja kielet olivat suorastaan rapautuneet sanavarastostani pois. Miten voisin selvitä, jos kutsu kävisi vieraille maille? Tämä oli vain turhaa pelkoa, ei Jumala minua ole ulkomaille ollut
ajamassa. Olen oppinut jälkeenpäin tulkitsemaan näkyäni vähitellen tarkemmin ja tarkemmin. Olin siis keskellä suurta kaupunkia. Tällä täytyy olla jokin tärkeä merkitys. Olen alkanut vähitellen ymmärtää,
että paikkani on suuren kaupungin keskellä. Tampereen kokoinen kaupunki näyttää olleen tähän asti ainakin ihan sopivan kokoinen. Kerran kävimme Porissa kertomassa itsestämme Keski-Porin kirkossa, mutta tämän
jälkeen ei ole kutsuja tullut ulkopuolelle.
Tampereella aloin siis Alfa-kurssilla vuonna 2002 tammikuussa.
Ensimmäisen
kurssin jälkeen olen ollut pienryhmän vetäjänä kursseilla kolmessa eri seurakunnassa. Enimmäkseen Tuomiokirkkoseurakunnan ja Kansan Raamattuseuran järjestämillä kursseilla ja muutamia kertoja oman seurakuntani alueella
Harjun seurakunnassa, Tesoman kirkossa. Samoin muutaman kurssin olen ollut vaimoni seurakunnassa, Tampereen Vapaakirkkoseurakunnassa.
Alfa-kurssi tietoja voit katsoa tästä
linkistä: alfa-kurssi (Tampereen Vapaakirkossa järjestetään yleensä
kaksi kurssia vuodessa)
sivun alkuun