Tämän hetken suurin kysymys on turvallisuus. Mistä tai keneltä haemme turvaa elämäämme? Ovatko miekka, tykki tai ohjus meidän turvamme tällä hetkellä?

Suomi hakeutuu Naton turviin.

Unohtuiko jokin asia tässä tilanteessa?

Edellisessä sodassa apumme oli vahva usko Jumalaan ja sen myötä meille jäi kansana itsenäisyys. Jumala armahti meitä ja salli meidän päästä rauhaan sodan aloittaneesta vihollisestamme.

Tänään uuden sodan uhka on selkeästi olemassa, jos se vain halutaan merkkien perusteella käsittää.

Onko miekkaan turvautuminen varma tae sodan uhkalta välttymiseen. Miekalla tarkoitan tässä yhteydessä Natoa. Olisiko ollut parempi turvautua Jumalaan, kuten edelliselläkin kerralla sodan uhatessa meidän maatamme?

Tässä on lupaus:

Herra on varjelijasi

Matkalaulu.

Minä nostan silmäni vuoria kohti – mistä minulle tulee apu?

Apu minulle tulee Herralta, taivaan ja maan Luojalta.

Hän ei salli sinun jalkasi horjua, sinun varjelijasi ei torku.

Katso, hän, joka Israelia varjelee, ei torku eikä nuku.

Herra on sinun varjelijasi, Herra on suojaava varjo sinun oikealla puolellasi.

Aurinko ei vahingoita sinua päivällä eikä kuu yöllä.

Herra varjelee sinut kaikesta pahasta, hän varjelee sinun sielusi.

Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi nyt ja ikuisesti.

Jeesus sanoi Pietarille:

"Pistä miekkasi tuppeen! Sillä kaikki, jotka miekkaan tarttuvat, ne miekkaan tuhoutuvat.

Vai luuletko, etten voisi pyytää Isääni lähettämään heti minulle enemmän kuin kaksitoista legioonaa enkeleitä?”

Meillä on lupaukset voimassa, jos vain käännymme Jumalan puoleen.

Yleiskuva